Millä mielellä sinä lähdet aamulla töihin?

Oli aamu ja vastasatanut räntä muodosti kadulle loskaryppäitä, jonka läpi harmaat ihmiset harmaissa takeissaan kahlasivat laumoina työpaikoilleen.Työpaikoilta he saivat elantonsa, jokapäiväisen leipänsä, jolla maksaa laskut ja syödä. Joskus siitä riitti muuhunkin, ehkäpä jopa matkustamiseen aurinkoisemmille maille lomailemaan. Työ oli heille vain väline, jolla saavuttaa kaikki tämä. Pakkopullaa, jota rahan eteen piti tehdä. Harmaat ihmiset harmaissa takeissaan olivat opetelleet vain välttämättömät alkeet, jotkut tosin tienasivat enemmän kuin toiset.

Samaan aikaan Neiti Tyytyväinen jo istui toimistolla kahvikuppi kädessään, ja työsti uutta markkinointikampanjaa. Hän opiskeli ja kokeili. Neiti pohti, mikä olisi optimaalinen tapa myydä osaamisensa yrityksille. Hän oli kokeillut erilaisia kampanjoita, lukenut kirjojakin, mutta hyöty oli jäänyt laimeaksi; lisämyyntiä ei ollut tullut. Hän kokeili ja harjoitteli. Usein hän myös epäonnistui, mutta häpeää tuntematta hän yritti uudelleen. Häntä ei kiinnostanut jokapäiväisen elannon turvallinen tienaaminen, vaan hän nautti tekemisestä. Se oli hänen intohimonsa, jonka kaikki hienoudet hän halusi oppia oppimisen takia. Hän tavoitteli täydellisyyttä omalla alallaan.

Neidin perhe oli hänestä huolissaan. Neiti oli itsekin huomannut, että hänen ajattelutapansa ei miellyttänyt suurinta osaa ihmisistä. Usein hänen vanhempansa sanoivatkin: ”Mikset vain voi mennä yliopistoon kuten muutkin nuoret? Siellä elanto on paljon paremmin turvattu, kauppatieteen maisterit tienaavatkin paljon enemmän. Katso nyt, olet pelkkää lihaa ja luuta kun käytät kaikki päiväsi yrittämiseen, ei pelkällä nuudelilla elä!” Mutta Neiti ei välittänyt nuudelidieetistä, sillä hän halusi saada selville, mitä yrittäjä voi tehdä ja mitä ei. Hän jatkoi toimistolla valvomista.

Kerran Neiti sai mielestään aivan huippuidean ja esitti sen muille. Hän oli mielestään tehnyt läpimurron! Nyt harmaiden ihmisten harmaissa takeissaan ei tarvitsisi juosta tarjousjuuston ja Kanarian loman perässä, vaan he voisivat astua suoraan seuraavalle tasolle! Neiti tunsi ylpeyttä, kaikki varmaankin haluaisivat kehua ja kiittää häntä. Mutta mitä vielä! Harmaiden vanhimmat hylkäsivät hänen ideansa:

”Ei tuo toimi meillä.”

“Ei sitä ole ennenkään noin tehty.”

“Ei kuule yrittäminen tässä maassa kannata.”

“Tuossa on liian suuri riski. Olisit vaan pysynyt siinä, mihin sinut on tarkoitettu.”

Tämän jälkeen Neiti vietti aikaa yksin, ja päätti kaikesta huolimatta omistaa elämänsä suunnitelmalleen. Häntä ei niinkään harmittanut jäädä yksin ideansa kanssa. Häntä harmitti, että muut eivät ymmärtäneet sen hienoutta. Mutta Neiti oppi markkinoimaan ja tuotteisti ideansa.

Matkan varrella Neiti oli huomannut, että ikävystyminen, pelko ja suuttumus olivat syitä, joiden vuoksi elämä oli lyhyt. Nämä olivat nyt poissa hänen ajatuksistaan ja hänen elämästään tuli todella pitkä ja upea.

Asetatko itsellesi liikaa rajoitteita?

Inspiraatio postaukseen löytyi Richard Bachin kirjasta Lokki Joonatan. Suosittelen, etenkin harmaille ihmisille harmaissa takeissaan.