Alitajunnalla tulevaisuus todeksi

Minusta tulee yrittäjä. Päätin tuon jo jonkin aikaa sitten, mutta se ei ole tässä olennaisinta. Olennaisempaa on omien tulevaisuus skenaarioiden todeksi muuttaminen. Akatemia on tässä aivan huippu paikka, ainakin teoriassa, sillä voit tehdä mitä vain. Kaikki riippuu itsestä – ei tarvitse olla artesaaniopiskelija myydäkseen koruja. Yksi syy kovaan yrittäjyystahtooni on nimittäin rakas ajanvietteeni – leivän leipominen. Tavalla tai toisella tulen tuon taitoni vielä liiketoiminnaksi muuttamaan.

No, olen pälpättänyt leivästä ensimmäisestä Akatemia päivästäni lähtien – ja kyllä, puhun siitä edelleen. Kuitenkaan mitään ei ole vielä tapahtunut, ainakaan mitään liiketoiminnallista. Miksei? No alkuunhan kaikki oli hankalaa, kun ei vielä tuntenut muita ja sitten vain pohti kaikkea turhaa ja ujosteli suotta. Toinen seikka, mikä minua viivyttää on kai se itsestä lähtevä rohkeus ja tekemisen tarmo – pitäisi jaksaa nähdä vaivaa.

Esimerkiksi tiimimme Laura on lähtenyt hienosti viemään eteenpäin videokuvausunelmiaan ja saanut jo palkkaakin tuosta kertymään. Olenko sitten vain liian ryhmä riippuvainen, enkä osaa lähteä yksin puskemaan eteenpäin? Yksin on paljon helpompi lannistua vastoinkäymisten ja ongelmatilanteiden edessä. Alkaa pohtia, jaksaako tätä yrittää, kun muitakin projekteja olisi käynnissä.

No, onneksi asia ei ole aivan noinkaan. Akatemia on myös siitä ihmeellinen paikka, että täällä kulkee maagisia verkostoja. Toisella Akatemian vanhoista tiimeistä, WeDesignillä, on ollut kahvila, Kahvipapu, jo jokusen aikaa hallinnassaan. Olen koko ajan ajatellut uusien ”pinkkujen” perivän tämän, ja märehtinyt asiaa mielessäni. No, mutta hei! Yksi päivä kyseisestä kahvilasta vastannut Haaraojan Ville tuli tarjoamaan tätä minulle – nyt vihdoin ehkä leivän puhumisesta päästään liiketoimintaan.

Toki on paljon selvitettävää edessä ja nyt metsästänkin elintarvikehuoneistoa, missä tuota leivontaa voisi harjoittaa hygieenisesti. Tähän antaa kannustusta se ajatus, että voin hyödyntää kyseistä tilaa myös Akatemian jälkeen toisen kahvilan toiminnassa. Sijoitan siis tulevaisuuteeni.

Ja kyllä se tulevaisuus aina tulee lähemmäs, vaikkei juuri leipää projekteissaan leipoisikaan. Usein tulee nimittäin huomattua, kuinka projektista kertyi hyödyllisiä taitoja tulevaisuuteen. Lähiruokaprojekti, kansainvälisyys, talkkaripalvelu ja jopa Ankkarallin karkkimyynti – kaikesta löytää tehtäviä, joiden hallitseminen on myöhemminkin tärkeää. Ehkei olennaisinta olekaan toimia Akatemia-aikana suoranaisesti unelmatyössään, vaan tärkeämpää on se, että on edes joku kuva tuosta tulevaisuudesta. Sitten ei ole niin lukkiutunut omiin projektikuvitelmiinsa, ja lähtee avoimesti muuhunkin toimintaan mukaan. Ja kas vain – kyllä se alitajunta vain keksii aina jostain jotain tekemistä mikä liittyy elintarvikkeisiin!

Marika~